Totesin juuri yhden syyn, miksi aikaiset aamut ovat itseasiassa vaan hyvä juttu, jos saan duunin. Kun velvollisuudet on nopeasti heräämisen jälkeen, ne on äkkiä pois alta. Nyt, kun joudun odottelemaan iltapäivälle sitä työhaastattelua, on ihan liikaa aikaa stressata. Toivottavasti se ei kamalan kauan kestä kuitenkaan. Vuosikausien opiskelun ja lyhyiden pätkätöiden jälkeen on kyllä aika rankka muutos siirtyä vakiduunivaiheeseen. Kovasti vaatii sitoutumista. Toisaalta se voi olla hyväkin, tulee paikka tutuksi, eikä ehkä stressaa sinne menemistä niinkuin uusien ihmisten tapaamista yleensä stressaan. Kesätyönaikana ei ehdi oikein tutustua niin, että stressi laskisi.

Onpa taas tosi mielenkiintoista. Pitää vaan purkaa taas näitä, vaikka tiedän murehtivani liikaa.